Unta ja Ulkoilua päivittäin ja hauskaa on. Mamma "Kisu" ja hoitotäti "Neetta" pitävät haukat ja kotkat loitolla. Eihän me pennut niitä huomata. On se kiva, kun on oikea lastentarha ja aina kaveri mukana.

Lauantaina satoi ja me ei päästy leikkimään ulos; vain kakalle ja pissalle. Mutta sunnuntaina otettiin kaikki irti ja leikittiin hiekkalaatikollakin jo. Lapion käyttö ei vielä onnistu, muta onneksi on ihmis-apulaiset mukana.

leikkitäti "Neetta" ja Mamma "Kisu"

Hiekkalaatikolla "Aada" ja Jonna

Auto pitää olla joka pojalla Juho ja "Taavi"

Leluja on monenlaisia välillä myös mamman häntä

ja lopuksi on väsynyttä sakkia

Me ollaankin jo isoja koiria. Syödäänkin jo ihan oikeaa ruokaa eikä aina vain Mamman maitoa ja velliä. Vaikka onhan sekin hyvää, mutta pidemmän päälle ei oikein enää täytä vatsaa vaan kohta on taas nälkä.

Kyllä me syödään,

Muut paitsi Elli

leikitään

 Lilli

ja nukutaan,

Taavi ja Alli

 taas leikitään,

Alli

nukutaan, syödään jne. Ollaan saatu tutustua jo uusiin syleihin ja uusiin tuttaviin.

Tuttavaperhe

Tänään kuitenkin tapahtui tosi jännää. Me oltiin ulkona.

Alli ja Iida

Siellä vasta hauskaa olikin. Juho (4v) sanoi ettei lehtiä kannata maistaa mutta ei me uskottu vaan maistettiin ja ihmeteltiin kaikkea mitä löydettiin.

Löydettiin muuten uuden värinen koirakin. Se mamman sanojen mukaan ISO PAHA NEETTA.

Mutta eihän se mikään paha ollut. Leevi uskalsi ekana sanomaan päivää. Ei me uskotakaan enää Mammaa kaikessa, kun se narrasi Neetastakin. Neetta on KIVA. 

Nyt jo ikää melkein neljä viikkoa. Aika kuluu nopeasti ja päivä päivältä pennut tulevat vilkkaammiksi. Kolmeviikkoisina ei enää pentulaatikko riittänyt vaan kuljettiin aidan yli kuin tyhjää vain. Parempi ottaa siis ovi pois ja päästää pennut valloittamaan koko huone. Nyt siis kiinnostaa kaikki huoneen ulkopuolella. Kunhan olisi kauniita ja kuivia ilmoja niin voisi lähteä jo uloskin katsomaan aurinkoa. Mutta se saa odottaa vielä vähän.

Pentuhuoneessa on jatkuvaa nahistelua. Etutassua lyödään tervehdykseksi toisille ja pallosta ihmetellään miksi se pyörii. Pienet hampaat ovat ilmestyneet jo suihin ja niitä kokeillaan siskoihin ja veljiin. Onneksi aina löytyy kaveri leikkiin, vaikka suurimman osan päivästä ja yöstä vielä nukutaankin.

Ruokaakin osataan jo syödä kauniisti ilman tahrimista. Mamma "Kisu" on vain sitä mieltä että hän on ainoa joka pentuja syöttää. Pentujen mielestä he kuitenkin ovat jo niin isoja että voivat syödä jotain kunnon ruokaa.

Yritettiin ikuistaa 3-viikkoisia pieniä Jonnan(5v) ja Juhon(4v) kanssa vähän huonolla menestyksellä mutta jotain sentään...

Kaikki merlet kasassa: "Värisyrjintääkö" vai sopiiko vain alustalle?

Kaverikuvassa Lilli ja Leevi

Ja välillä vähän painitaan Mustat vastaan harmaat

Enteitä on ollut jo muutaman päivän ajan. Kisu on aamuisin ikäänkuin käskenyt kaikkia liikkumaan hiljaa ja olemaan puhumatta, ettei lapset herää. Ja niinhän se on. Aina kun kuuluu joku isompi ääni läheltä, niin pentulaatikosta kuuluu jo MITÄ, KUKA, KOSKA, ME MYÖS ja ääni ei lopu ellei Kisu käväise pentuja katsomassa ja syöttämässä.

Jonna eilen sanoi että pennut vastaavat kun hän puhuu; ihan selvästi haukkuvat ei enää vain vingu ja piipitä.

Tänään joka aamuisessa tarkastuksessa sitten joku katseli vastaan, yhtä rauhallisesti kuin minäkin. aivan kuin hän olsi katsellut omia silmiäni ja minä hänen. Ja kas kummaa lisääkin silmiä löytyi, lähes kaikilta. Korvat ovat jo kääntyneet eteenpäin eli voidaan sanoa että meillä on siis KOIRANPENTUJA eikä enää rotannäköisiä oloita.   

Ensihymyt 11 vrk. Missä mamma?

Nyt harjoitellaan jo kävelemistä silmättöminä ja kuuroina, mutta muutama askel ja horjahdus sujuu kaikilla hyvin. Mamma laittaa hieman liikettä pieniin koiralapsiin kun menee makaamaan laatikon eri nurkkaan. Mamma uskaltaa jo olla poissa maisemista hetken. Pennutkaan eivät enää tarvitse kasaa nukkuakseen, vaan uskaltavat nukkua itsekseen jossain. Kun mamma tulee ja joku toinen sattuu hieman tönäisemään niin, heti on kova kiire tissille.

Pentulaatikon ovea jouduttiin jo vähän korottamaan kun ensimmäinen löytyi huoneen lattialta. Toinenkin nuuhki jo vähän suurta maailmaa mutta vielä jäi laatikon puolelle. Maailma on pelottava.

Kisu-mamma rakastaa kun ihmiset ihailevat hänen lapsiaan. Ne ovat maailman kauneimmat; ainakin Kisun mielestä.